AMINOHAPOT  ja  ANTIOKSIDANTIT

AMINOHAPOT


Muutama sana aminohapoista, koska glutationikin (GSH) on kolmen aminohapon muodostama tripeptidi.

-  glutamiini, kysteiini ja glysiini.


Aminohapot voidaan jakaa elimistön itsevalmistamiin eli ei-välttämättömiin ja välttämättömiin, joita tulee saada ravinnosta.

Elimistö valmistaa ei-välttämättömiä aminohappoja hiiltä ja typpeä sisältävistä yhdisteistä tai muodostaa niitä välttämättömistä aminohapoista.

Vaikka elimistö valmistaa ei-välttämättömiä itse, niin se ei tarkoita sitä, että niitä olisi tarpeeksi ja tasapainoisesti.


Aminohappojen rakenne:

Aminohapot voivat polymeroitua (yhdistyä katalyyttien vaikutuksesta) aminohappoketjuiksi, peptideiksi. Näin aminohapot liittyvät toisiinsa peptidisidoksin kondensaatioreaktiossa.

Dipeptidissä on kaksi aminohappoa ja tripeptidissä kolme jne.

Peptidit ovat pienempiä kuin proteiinit ja ne koostuvat pääosin alle viidestäkymmenestä aminohaposta.

Oligopeptideillä on 3-14 aminohappoa ja polypeptideillä on 15-50.

Kaikki proteiinit ovat muodostuneet vähintään viidestäkymmenestä, sadoista tai tuhansista polymeroituneista aminohapoista.


Soluissa aminohapot valmistetaan entsyymien ohjaamana.

Aminohapoilla on erilliset L- ja D-muodot, mutta elimistön kaikki aminohapot ovat L-aminohappoja.


Rikkipitoisia aminohappoja on kaksi, kysteiini ja metioniini.

Kysteiini esiintyy proteiineissa hapettuneessa muodossaan kystiininä.


Kaikki aminohapot ovat kiinteitä aineita (sulamispiste yli 200 °C, aminohapot hajoavat kuumennettaessa sulamispisteeseen).


Aminohapot monessa mukana:

Tavallisesti aminohappojen lähteenä toimivat ruoan sisältämät proteiinit.

Aminohapot ovat joukko orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat proteiinien hydrolyysin lopputuotteita.

Proteiinien hydrolyysissä ravinnon proteiinit pilkotaan ruoansulatusjärjestelmässä esim. entsyymien vaikutuksesta aminohapoiksi, jonka jälkeen niitä voidaan käyttää rakentamaan proteiineja kehon uusiutumiseen tai energian lähteenä.


Osa aminohapoista on vapaina verenkierrossa ja osa käytetään elimistön proteiineihin.

Aminohapoilla merkittävä tehtävä lähes kaikissa kehon biokemiallisissa prosesseissa.


Vapaat aminohapot osallistuvat useampiin biokemiallisiin reaktioihin kuin mikään muu ravintoaineryhmä. Näitä kemiallisia reaktioita ovat mm. hormonitoiminta, hermovälittäjäaineiden toiminta, kemialliset pelkistysreaktiot, tulehdustiloja ehkäisy, vierasaineiden konjugointi ja detoksifikaatio, pH:n säätely elimistössä sekä hivenaineiden ja mineraalien kuljetus.


Aminohapot muodostavat suurimman osan kehon rakenteista kuten veren, entsyymit, hormonit, aivojen välittäjäaineet ja lihakset.


Aminohappoja siirtyy vapaan varaston ja proteiinien välillä kumpaankin suuntaan ja niistä muodostuu muita typpipitoisia yhdisteitä kuten puriineja, kreatiinia ja hormoneja kuten adrenaliinia.


Osa aminohapoista hajotetaan ja käytetään joko energia-aineenvaihdunnassa tai varastoidaan hiilihydraateiksi tai rasvaksi muuttuneina.

Silloin kun proteiinien saanti on tarvetta suurempi, niitä käytetään energian tarpeen tyydyttämiseen samalla tavoin kuin hiilihydraatteja.


Glutationin tehtäviä on esim. proteiinien syntetisointi ja uudelleenvalmistus, aminohappojen kuljetus, entsyymien säännöstely ja redox-puskurointi.


Aminohapot ja proteiinit:

Elimistön rakenteet uusiutuvat  ja elimistössä tapahtuu koko ajan kudosten hajoamista (katabolia) ja kudosten rakentamista (anabolia).

Kudosten hajoamista lisäävät esim. ikääntyminen, jotkut lääkeaineet, ympäristön myrkyt, puutteellinen ruokavalio ja stressi.


Proteiineja voidaan alkaa rakentamaan vasta, kun kaikki tarvittavat aminohapot ovat saatavilla.

Proteiinit ovat kaikkien solujen rakennusaineita ja suurin osa solun kuivamassasta (noin 80 %) koostuu proteiineista.

Proteiinit ovat elintoiminnoille välttämättömiä ja niitä tarvitaan elimistön tasapainon ylläpitämiseen.

Proteiinit toimivat katalyytteinä ja osallistuvat fysiologisiin toimintoihin, kuten esimerkiksi lihassolujen toimintaan ja aineenvaihdunnan ylläpitämiseen.

Proteiinit muodostavat vasta-aineita sekä kuljettavat ravintoaineita ja kaasuja veressä.


Saattaa olla, että saamme ravinnosta liikaa tai liian vähän tiettyä aminohappoa, mikä sitten aiheuttaa epätasapainoa muissa aminohapoissa.

Aminohappojen tasapaino ja monipuolisuus on tärkeämpää kuin jonkin yhden lisääminen toisten kustannuksella.


Glutationi vaikuttaa myös aineenvaihduntaan sekä aminohappojen tasapainoon.


ANTIOKSIDANTIT


Koska glutationi on kehon tärkein antioksidantti, tässä muutama sana niistäkin.


Antioksidanttien merkitys:

Antioksidantti on kemiallinen yhdiste, joka estää toisten yhdisteiden hapettumisreaktioita tarkoittaen sitä, että useimmiten ne hapettuvat itse.

Monet antioksidantit voidaankin lukea pelkistäviksi yhdisteiksi.


Antioksidantti tarkoittaa siis yhdisteen kykyä estää hapettumisreaktioita, kun vitamiini viittaa yleisesti ottaen elimistölle välttämättömään, ravinnon mukana saatavaan tuotteeseen. Vain osalla vitamiineista on antioksidatiivisia vaikutuksia, ja vain osa antioksidanteista on vitamiineja.


Tyypillinen antioksidatiivinen mekanismi on radikaalien sieppausreaktio, jossa antioksidantti pysäyttää radikaalinsiirroista koostuvan reaktioketjun reagoimalla elimistössä olevien radikaalien kanssa ja muodostaen suhteellisen pysyvän rakenteen, joka ei siirrä radikaalirakennetta enää eteenpäin.

Reaktiivisia happiradikaaleja muodostuu elimistössä useita erilaisia, ja eri antioksidanttien kyky estää eri radikaalien vaikutuksia vaihtelee suuresti.

Biologisissa järjestelmissä antioksidantit tasapainottavat oksidatiivisen stressin aikaansaamia haitallisia reaktioita ja ovat siten välttämättömiä elimistön terveydelle.


Elimistössä tapahtuu jatkuvasti suuri määrä hapetusreaktioita osana normaalia aineenvaihduntaa.

Vaikka nämä reaktiot ovat välttämättömiä elimistön toiminnalle, ne muodostavat elimistön rakenteita kuluttavan tekijän, jota kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi.

Antioksidantit suojaavat elimistöä oksidatiivisen stressin liiallisilta vaikutuksilta ja edistävät siten terveyttä.

Osa oksidatiivisista reaktioista on kuitenkin myös tarpeellisia esim. infektioiden torjunnan kannalta, ja siksi antioksidanttien tarkoituksena ei ole poistaa happiradikaaleja elimistöstä kokonaan, vaan ainoastaan pitää niiden määrä kohtuullisella tasolla.


Elimistön antioksidantit koostuvat ravinnon mukana saatavista antioksidatiivisista yhdisteistä sekä elimistön itse tuottamista entsyymeistä ja vastaavalla tavalla toimivista molekyyleistä. Järjestelmien eri osat toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja siksi oikea tasapaino eri antioksidanttien välillä on olennaista järjestelmän optimaalisen toiminnan kannalta.


Oksidatiivinen stressi vaikuttaa vahvasti mm. ikääntymiseen liittyvissä muutoksissa elimistössä, ja antioksidanteilla onkin myös tässä keskeinen osa.


Fyysisessä rasituksessa elimistön hapenkulutus kasvaa moninkertaiseksi lepotilaan verrattuna ja samalla kasvaa myös reaktiivisten happiradikaalien muodostus ja siten oksidatiivinen stressi. Happiradikaalien aiheuttamilla kudosvaurioilla onkin muiden tekijöiden ohella merkittävä osuus harjoittelun jälkeisestä lihassärystä ja –vaurioista.

Tästä huolimatta fyysinen harjoittelu kuitenkin tutkitusti parantaa terveydentilaa ja hyvinvointia, minkä uskotaan olevan seurausta elimistön omien antioksidatiivisten mekanismien, etenkin glutationijärjestelmän, kohonneesta aktiivisuudesta. Tämän mekanismin uskotaankin olevan taustalla siinä, että fyysinen aktiivisuus on monien oksidatiivisesta stressistäkin johtuvan sairauden suojatekijä.


Ravinnosta antioksidantteja saadaan runsaasti kasvikunnan tuotteista.


Glutationi on kehon tärkein antioksidantti. Se myös säätää solujen hapetus-pelkistys tasapainoa (redox-homeostaasia) sekä säännöstelee entsyymejä.